Näin tuulista säätä harvoin on Suomessa, täällä taas suhteellisen usein. Ja tuuli antoi minulle melko hyvän tekosyyn olla menemättä juoksemaan aamusta. Lounaalla taas onnistuin saamaan TUMMAA leipää (noh, suomalaisen melkovaaleaa) mutta ainakaan ei ollut niin pahasta kuin kitalakeen kiinni jäävä valkoinen mössö mitä kaikki muut täällä tuntuvat vetävän napaansa. Kas kummaa että laihuus-kuvani (hhmmm) vääristyy täällä! Kun olen melkolailla ympärilläni pyöriviä keskiverto ihmisiä hoikempi ei oma paino tunnu niin pahalta. Varsinkaan kun tässä talossa ei ole laitetta nimeltä vaaka. Varsinainen shokki oli käydä Suomessa ja huomata että olen äitini kokoinen (mutta hyvä kun huomasin).

Tuo tuuli ehkä antaa minulle syyn olla juoksentelematta (olisin niin puhki lenkin jälkeen tossa säässä että alkaisin vihata koko ajatusta juoksemisesta, joten jätän suosiolla väliin),  mutta samalla se houkuttaa minua ulos. Aina kun Suomessa tuollainen sää on, niin ulos on päästävä, täällä myös niin. Eli taidan mennä leikkimään hengelläni, ja moikaamaan Chrissin emakoita pikku possuineen!