Oi miten brittiläistä oli tänään! Toistamiseen jaarli Charles Spencer (prinsessa Dianan veli) kävi lounaalla pubissamme. Hienoa tässä ei ollut se että seurueeseen sattui kuulumaan kyseinen mies, vaan se johtui siitä ilmapiiristä jonka tämä seurue loi ympärilleen. Mutaiset saappaat rivissä, vihreät öljykangastakit pinossa tuolilla ja tweed-liivit päällä. Mitään "brittiläisempää" en ole täällä kokenut. Kliseistä Jane Austin brittiläisyyttä. Aivan ihanaa. Seurue oli iloinen, naurava, ystävällinen ja kohtelias. Aivan ihanaa oli nähdä miten he nauttivat retkestään ja miten hauskaa heillä oli. (He olivat liikkeellä todella vanhalla traktorilla, yksi mies ajoi, kahdeksan istui pressun alla perävaunussa.)

Hauskinta tässä oli että minä olin ainoa joka ihaili ilmapiiriä. Paikallisten brittien mielestä he olivat snobeja, liian rikkaita ihmisiä jotka eivät tiedä todellisesta elämästä mitään. Olenkohan minä heidän silmissä "snobi", koska en katso olevani näiden metsästäjien alapuolella millään lailla. Suomessa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ainakin PALJON enemmän kuin täällä. Kun meillä ei ole aatelisia, ylähuonetta tai saatika sitten kuninkaallisia, luokka yhteiskunta on romahtanut meillä paljon nopeammin kuin täällä.

Jotkut pitivät minua snobina jo Suomessa Olariin siirryttyäni, ja paljon mahdollista että tulin enemmän "snobiksi" Espoossa, kuin Vihdissä olisin tullut. Meillä Suomessa kuitenkin snobiksi kasvamiseen vaikuttaa ehkä eniten perhe, anteeksi nyt vaan siskoille, veljelle ja vanhemmille, mutta väittäisin meidän kaikkien olevan yhtä "snobeja". (Täsmennetään vielä ettei snobius ole mielestäni paha asia, niin kauan kuin se ei tee haittaa muille ihmisille.)

Palatakseni taas jaarliin, hän on saattanut syntyä asemaansa, mutta on käynyt kovan koulun täyttääkseen asemansa. Se miten paikalliset "paheksuvat" sitä että aatelisia on, ja he ajelevat traktorilla metsästämässä, on "ajattelematonta". Itse tulen maasta missä jokaisella lapsella on lähes samat mahdollisuudet elämässä, joten oman "tahdon" arvostaminen täällä ollessa on kasvanut(lähes oli pakko laittaa, kun geenit on erilaisia;D). Sekä olen oppinut arvostamaan suuresti suomalaista koululaitosta, ja sisäoppilaitosmuutta(onko sana??:D). Täällä nimittäin lapset (rikkaat varsinkin) laitetaan sisäoppilaitokseen jo pienestä. Ja pieni saattaa olla kuusi-seitsemän vuotias (kuka laittaisi noin pienen lapsensa sellaiseen), mutta järkyttävintä mitä eilen kuulin oli, että jotkut sisäoppilaitokset ottavat lapsia kolme vuotiaasta. Mitäs sellainen yksi jakso kestää, Pietari ehkä tietäisi, mutta rehellisesti sanottuna en halua tietää sitä. Laittaa nyt kolme vuotias lapsi pois vanhempien luota noin pitkäksi ajaksi, sairasta minun mielestä!!!

Mutta, eipä enempää tästä, T-T-F-N, Ta-Ta For Now!