Hey diddle diddle the cat and the fiddle...

Työt taas vähän vähentynyt ja minä olen sen seurauksena piristynyt! Tämän takia iltasin lämmittelen pohkeitani, jotta voisin venytellä niitä, koska muutama ilta sitten pienessä kuntopiirissäni jumitin ne. Mutta valitettavasti (tai onneksi) innostun aina jumppailemaan lisää. Nyt portaita on vaikea hyppiä ylös. Niin kuin terve(???) ihminen, nautin tästä tunteesta, olen tehnyt jotain! Joskus minulla on ollut niin kipeät lihakset etten enää ole nauttinut tunteesta, mutta pieni kipu vain vahvistaa.

Siitä päästiinkin Medicine miehiin; eilen katsoin taas yhden jakson, joka tällä kertaa kertoi kivusta ja kivun hallinnasta. En kovin herkkä ole lääkäriohjelmien kanssa, mutta pakko sanoa että käsitykseni omasta kivunsietokyvystä putosi TODELLA paljon alemmaksi, kun malesialaiset tunkivan sukkapuikkon poskien läpi, toisen kielen läpi ja kävelivät tunnin verran paahtavassa auringossa. Uskonnon nimissä tekeville sen voin antaa anteeksi, mutta se että nämä kaksi brittiä halusivat tietää että sattuuko se oikeasti, niin tekivät perässä.
Seuraavaksi nämä äijät menivät Tiibetiin. Lähes kammottavan pahaa teki katsoa, kun lääkäri työnsi hehkuvanpunaisen raudan mätään hampaaseen.
Mutta inhottavinta koko ohjelmassa oli katsoa niitä kahta brittiä, (anteeksi kaikille etukäteen) niin perus äijiä. Pakko kokeilla kaikkea nähdäkseen kuinka paljon joku juttu sattuu. Pakko sanoa että tunnen varmasti liian monta samanlaista poikaa/miestä suomesta. (Erona vain ettei suomalainen myöntäisi että se sattuu.) Ihanaa olla nainen!

Vajaa kaksi kuukautta jäljellä enää, sitten tulen takaisin Suomeen. Siispä olen aloittanut jo pakkaussuunnittelut. Ja sen seurauksena tajusin, etten voi ostaa mitään, ja ettei minun olisi pitänyt ostaa mitään. (Näin ei tietenkään ole tapahtunut.) Olen jo erotellut yhden kasan vaatteita Ninnin ja isän kuormaan meneväksi ja ehkä kuukauden kuluttua aijon valita vaatteita muutamaksi päiväksi, muut menee äidin ja Irmelin mukana Suomeen :D.

Mitäs muuta laittelisin tässä.. No täällä on ollut hullu sää, menin Norwichissa alikulkuun odottamaan sateen loppumista, niin vajaassa minuutissa seisoin keskellä isoa lätäkköä ja mietin miten pääsen pois sieltä. Eilen satoi lunta ja ehkä viikon ajan (melkein) on ollut todella kova tuuli.

Nyt kun olen näin reipas ollut viime päivinä, voisin vaikka imuroida huoneen, tiskata astiat ja lukea bilsaa.

(No kokeillaan ainakin.)