Riikka pääsi turvallisesti taksiin, joka vie hänet Oak Streetin bussipysäkeille. Minulla taas (varmaankin juuri Riikan takia) on pitkä aamu, eli työt alkavat vasta 11:30. (Blogi ilmestyy Suomen aikaa, joten se tekee minulle kaksi tuntia hengailua ennen töitä.)
Tämän arvokkaan aijan aijon käyttää täyttäen biologian valmennuskurssin oppimisanalyysi (vai mikä olikaan) materiaalia. Huoneeni on kaaos (mikä on ehkä luvallista ja ymmärrettävää), mutta vielä ei jälkien siivoaminen huvittaisi.

Kira ja Paul toivat Riikan tänne toissapäivänä, jäivät itsekin kakkukahveille. Oli hauska nähdä Kiraakin (en nyt siis puhu siskostani, vaan Olari-Kirasta) ja Paul vaikutti mukavalta pojalta (ensimmäistä kertaa tapasimme). Hannah oli taas niiiiiin innoissaan Riikasta, oli aivan mielettömän hauskaa katsoa kun tyttö kirjaimellisesti hihitteli ja juoksi rinkiä. Jos Riikka oli minun mukanani töissä, en saanut leikkiä, enkä saanut antaa vauhtia, koska Riikan piti tehdä tämä (voi Riikka parkaa, kyllä sitä juoksutettiin puistossa:D). Kävimme kävelyllä kolmisteen, ja löysimme karanneen kanan aitauksensa ulkopuolelta ja meillä oli oikein hauska rescue-mission kun saalistimme kanan kiinni ja laitoimme takaisin.

Vähän uninen olo vieläkin, yöunet taidettiin käyttää höpöttelyyn nukkumisen sijasta. Nukkua kyllä ehtii myöhemminkin, ei siis harmita tämä kyseinen väärinkäyttö. Todella ihanaa oli että Riikka kävi täällä, ja vielä ihanempaa on tietää, että nään hänet noin 2,5 viikon päästä jälleen!

Ja siis, nyt alkoi valmennuskurssi, sain aloitettua tehtävien selailun. Aivan törkeä paniikki, mutta kyllä se taantuu, toivottavasti..