... sekä blogitusta. Englannissa ollessani blogitin usein. Ja muutenkin koneella tuli käytyä vähintään kolmesti päivässä normaalisti. Maanantaina muistaakseni kävin koneella, seuraavan kerran menin torstai-iltana. Tämä on ehkä ihan terveellistä, paitsi ehkä sähköpostilleni, joka ei valitettavasti tunnista spämmiä. Tai saatika sitten Facebookille, jonka tukkivat sitten erilaiset applicationit. Blogitusta haluaisin kuitenkin jatkaa, vaikka laiskaksi tämäkin puuha tietokoneettomuuteni vuoksi on mennyt. (En siis ole tietokoneeton, vaikka sitä en käytä, koska tuo kamala päivä 29.5. lähestyy jatkuvasti.) Tämä mainitsemani ilmiö tässä on onneksi vielä vain hyvä, ja terveellistäkin, mutta jännä... (Olen jo valmiiksi biologian maailmaan siirtynyt, jolloin ajatus ei kulje. Jotkut ovat varmaan huomanneet, että jos mietin mitään muuta samalla, keskustelu minun kanssani ei toimi/onnistu. Sanoja tulee sanan perään, mutta ne eivät välttämättä ole missään yhteydessä toisiinsa.)
Ja hei, blogini palkittiin. Itse en valitettavasti tällä kertaa jaksa laittaa eteenpäin, mutta kiitos Essille!
(Hei kattokaa, osasin laittaa Essin nimen linkiksi. Vähäks mä olin hyvä!)
Eilisen vietin EF:n toimistolla, postittamassa esitteitä, oltiinko siellä joku 4 tuntia keräämässä partiolaisten kämppäprojektiin
Nyt pieni mainospläjäys siitä sitten, Vihdin partioloppukunnat Vihdin Polunlöytäjät ja Hiistulen Tytöt aloittivat 2006 kämppäprojektin, jonka tavoitteena on hankkia lippukunnille uusi yhteinen kämppä. Vanhahan sijaitsee Vihdin Moksissa, mutta puitteet kämpällä alkavat käydä jo liian pieneksi, joten uusi on hankinnassa. Lions Club auttaa keräämään rahoitusta, ja lippukunnista on löytynyt pari arkkitehtiä suunnittelemaan kämpän..
Valmennuskurssista: ihanaa! Taas sytyttänyt biologian "palon" sisälläni. Jotkut ihmiset ovat yleishyviä, jotkut tasasen tylsän huonoja, yms. Minä en ole missään "hyvä", kun yläasteella kerättiin stipendejä, en koskaan saanut "hyvä biologian opiskelija"- stipendiä, vaan "luonnoystävä". Olen kuitenkin mielestäni päässyt jo suht pitkälle pelkällä mielenkiinnolla, aloitin periaatteessa jo yläasteelle mentäessä, matikkaluokalle pyrkiessä. (Luma-aineita yhtäkaikki.) Sitten pyrin Olarin lukioon biologiaa lukemaan, ja pääsinkin. Eikä koulumenestys minua ole sinne päästänyt (jos ajattelemme hyvää oppilasta koulumenestyksellä). Lukion matematiikan opettajani, joka opetti vanhempia sisaruksia oli joskus todennut englannin opettajalleni, että vanhemmat sisarukseni olivat rauhallisia ja kivoja oppilaita ja ihmetteli miten minä olin tämmöinen. (Jokainen voi päätellä itse mitä se tämmöinen on.) Noh, ainakin pärjäsin heitä paremmin, vaikken ollutkaan niin rauhallinen ja hiljanen. (Mutta käsittääkseni opettajaa kunnioitettiin suuresti Vihdin lukiossa, ja ymmärrän kyllä sen täysin. Oli muuten hyvä opettaja kaiken lisäksi.)
Tämä pohdinta siis lähti ajatuksesta miten pitkälle pelkkä koulumenestys riittää jos ei ole kiinnostusta, ja miten pitkälle pelkkä kiinnostus riittää jos ei ole koulumenestystä? Ja jos pääsee tarpeeksi pitkälle, riittääkö lopulta kiinnostus asiaan, tarkoittaen valmistunutta? Onneksi minulla löytyy myös jonkinlaista koulumenestystä, joka on kylläkin hankittu täysin kiinnostuksen vuoksi. Ja onko Ninnillä kiinnostusta kaikesta, vai mikä ihme hänen koulumenestyksensä taustalla on? Se kun puuttuu hänen sisaruksiltaan...
Nyt pieni mainospläjäys siitä sitten, Vihdin partioloppukunnat Vihdin Polunlöytäjät ja Hiistulen Tytöt aloittivat 2006 kämppäprojektin, jonka tavoitteena on hankkia lippukunnille uusi yhteinen kämppä. Vanhahan sijaitsee Vihdin Moksissa, mutta puitteet kämpällä alkavat käydä jo liian pieneksi, joten uusi on hankinnassa. Lions Club auttaa keräämään rahoitusta, ja lippukunnista on löytynyt pari arkkitehtiä suunnittelemaan kämpän..
Valmennuskurssista: ihanaa! Taas sytyttänyt biologian "palon" sisälläni. Jotkut ihmiset ovat yleishyviä, jotkut tasasen tylsän huonoja, yms. Minä en ole missään "hyvä", kun yläasteella kerättiin stipendejä, en koskaan saanut "hyvä biologian opiskelija"- stipendiä, vaan "luonnoystävä". Olen kuitenkin mielestäni päässyt jo suht pitkälle pelkällä mielenkiinnolla, aloitin periaatteessa jo yläasteelle mentäessä, matikkaluokalle pyrkiessä. (Luma-aineita yhtäkaikki.) Sitten pyrin Olarin lukioon biologiaa lukemaan, ja pääsinkin. Eikä koulumenestys minua ole sinne päästänyt (jos ajattelemme hyvää oppilasta koulumenestyksellä). Lukion matematiikan opettajani, joka opetti vanhempia sisaruksia oli joskus todennut englannin opettajalleni, että vanhemmat sisarukseni olivat rauhallisia ja kivoja oppilaita ja ihmetteli miten minä olin tämmöinen. (Jokainen voi päätellä itse mitä se tämmöinen on.) Noh, ainakin pärjäsin heitä paremmin, vaikken ollutkaan niin rauhallinen ja hiljanen. (Mutta käsittääkseni opettajaa kunnioitettiin suuresti Vihdin lukiossa, ja ymmärrän kyllä sen täysin. Oli muuten hyvä opettaja kaiken lisäksi.)
Tämä pohdinta siis lähti ajatuksesta miten pitkälle pelkkä koulumenestys riittää jos ei ole kiinnostusta, ja miten pitkälle pelkkä kiinnostus riittää jos ei ole koulumenestystä? Ja jos pääsee tarpeeksi pitkälle, riittääkö lopulta kiinnostus asiaan, tarkoittaen valmistunutta? Onneksi minulla löytyy myös jonkinlaista koulumenestystä, joka on kylläkin hankittu täysin kiinnostuksen vuoksi. Ja onko Ninnillä kiinnostusta kaikesta, vai mikä ihme hänen koulumenestyksensä taustalla on? Se kun puuttuu hänen sisaruksiltaan...
Kommentit