Nyt olen analysoinut tunteitani muutaman päivän, ja tänään olen siinä vaiheessa että muistan että harmitti ja miksi, mutta eipä harmita kovastikaan enää.. Sekavaako siis taas, no minä olen.. :) Kirjoitin toissapäivänä Elisellekin sähköpostia, ihan tämän "vieraassa maassa yksinäisehkönä" inspiroimana. Hänen vastauksensa antoi kyllä voimia myös arkeen, ihanaa miten joku ei-niin-kovin-läheinenkin voi ilahduttaa niin kovin.. :) Ja päätin ruveta elämään täällä aivan vain päivä kerrallaan, nauttia jokaisesta pienestä asiasta joita koen täällä. Kuitenkin tämä kokemuksena on todella hieno, vaikka au pairina oleminen on täysin erilainen kuin kuvittelin. Nyt vain on aika lopettaa aijempien mielikuvien perään haikailu ja elää sitä mitä on. Kuvittelin siis että englannissa olisi kauheasti kavereita, jamboreelta ja uusia tulisi mielettömästi ja elämä vapaalla olisi vain biletystä ja vapaa-ajan aikatauluttamista riittämään kaikille kavereille.

Ja kun odotukset oli superhypercoolit, rauhallinen maaseutu elämä todella vähällä vapaa-ajalla, joka osuu keskelle viikkoa, oli liian rauhallista ja "pettymys". Mutta kun sitä rupeaa miettimään, eipä elämäni vihdissä ja museo töitten aikana paljon kummallisempaa ollut, odotukseni muserrettua vain petyin liiaksi.
  Eli opin taas tästä ettei pidä toivoa liikoja, muuten ei ylläty positiivisesti niin usein. Eilen vielä tuntui että vietän täällä ikuisuuden, vajaa kolmekuukautta on pitkä aika. Tänään taas tiedän sen hujahtavan hetkessä, lukemiseni kannalta liiankin nopeasti...  ;)

Päivä kerrallaan eletään täällä, nyt yritän saada ryhtiä laihduttamiseen ja lukemiseen. Turhaan sitä mitään odottamaankaan rupeaisin, odottavan aika on pitkä..

Ja muuten, Mandy ei aikonut ottaa "nukkumistani" puheeksi, mutta itse avasin suuni aiheesta, en halunnut että se jää jonnekin kalvamaan. Ja meillä olikin todella hyvä keskustelu lapsista, omista ja muiden ja siitä miten Richard on vielä erikoisen suojeleva tytärtään kohtaan, mikä ei ole nyt niin paha juttu tietenkään jos se ei estä lasta elämästä elämäänsä.. Olen vieras ihminen kuitenkin, ja saakin mielestäni vähän huolehtia kun työskentelen suht valvomatta. :)