Oi Lontoota, se oli aivan ihana!

Paluu arkeen on aina vähän tylsää, varsinkaan kun ei lomalla niin pitkää ehtinyt ollakaan.. No Kira ja Matleena ovat tänne tulossa tänään (jos nyt osaavat tänne asti).

Mutta nyt loppu minun osaltani (tai mitä ikinä voinkaan asialle tehdä) kuuden päivälliset tytölle.. Kun tyttö ei edellenkään nuku niitä hemmetin päikkäreitä, ja päivällinen on ruvettu antamaan kuuden jälkeen (jotta hän söisi paremmin)... No enpä tiedä mitä, mutta se että siinä vaiheessa sen lapsen saaminen syömään kun toinen meinaa jo nukahtaa sohvalle, jollei häntä pidä aktiivisena on vaikeaa.. Ja äärettömän turhauttavaa.
Ja vielä siitä turhauttavampaa on se, kun tyttö rupeaa itkemään kun minä olen paikalla, häntä hemmotellaan, käännetään telkkaria päälle, suklaata naamaan ja MINULLE suututaan.. Kun taas isi on paikalla kun hän rupeaa itkemään samasta syystä, tytölle suututaan.. Mikä logiikka!!! No, eipä au pairin homma kai koskaan ole helppoa... :)

Minulle kiusallinen (muille ehkä hauska) juttu täällä on pussailu.. Britit ovat kovia pussailemaan, ystävät pussailevat toisiaan, miehet ja naiset (ystävät) pussailevat ihan huulillekin.. Ja ystävieni kanssa pettämisen raja oli juuri tuossa, poskilta huulille aikanaan.. :) No miten tämä aiheuttaa minulle kiusallisen tilanteen; kun tämä pieni hoidokkini saa pusuja vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan sekä vanhempien ystäviltä.. Ja kovastikin haluisi minultakin.. Itse hyväksyn kun minulle annetaan poskipusuja, ei siinä mitään.. Mutta huuleni on varattu kyllä mahdollisille poikaystäville ja vastaaville.. Kun kaksi vuotias tyttö tulee kultakalan näköisenä pusuttelemaan kiusaannun.. Omalle lapselleni kyllä tulen antamaan pusuja, ei siinä mitään, mutta että vieraan ihmisen lasta kun pitäisi ruveta pussailemaan.. :) Koko ajan tullaan tutummaksi tytön kanssa ja mitä tutumpia olemme, sitä enemmän hän olettaa minun antavan pusuja hänelle..

Olen varmaan saamassa tässä flunssaa, eipä tee ylitöitä yhtään helpommaksi..:) No nyt täytyy vähän siistiä huonettani tyttöjä varten.