Evoluutio on ihanan kiistelty aihe, paitsi tänään. Tänään olen lukenut nelisen tuntia erilaisista evoluutioteorioista, ja tullut vain kiukkuiseksi. Ensinnäkin, mihin luokkaan linnut kuuluvat..? Ovatko linnut siis tarpeeksi kehittyneitä omaksi luokakseen, vai ovatko ne matelijoitten alaluokka? Näin Cambell-Reecen Biology teos  väittää, mutta minun kaaliini ei suostu uppoamaan tuollainen. Linnuilla, toisin kuin matelijoilla, on nelilokeroinen sydän ja ovat tasalämpöisiä (niin kuin nisäkkäätkin). Lintujen kehityslinja erosi hirmuliskojen kehityslinjasta jurakauden alussa, noin 190 miljoonaa vuotta sitten. Nisäkkäiden kehityslinja nisäkäsliskoista (kuolleet sukupuuttoon aikaa sitten) erosi noin 260 miljoonaa vuotta sitten, permikaudella. Miksi jenkit (brititkin?) tunkevat linnut siis yhä matelijoitten joukkoon, vaikka mielestäni linnut ovat kehittyneet liian erilaisiksi muihin matelijoihin nähden? Totta on, että kilpikonnien kehityslinja on eronnut noin 225miljoonaa vuotta sitten muiden matelijoiden kehityslinjasta, samaan aikaan kuin hirmuliskojen kehityslinja erosi niistä. Ja nisäkäsliskojen ja nisäkkäiden kehityslinja erosi matelijoiden kehityslinjasta noin 320 miljoonaa vuotta sitten.
Silti...
(Huomatkaa että kuva on englanninkielisestä lähteestä, joten kuvassa linnut ovat piirretty matelijoiden sekaan, toisin kuin suomenkielisissä lähteissä, missä yleensä linnut piirretään "kauemaksi" matelijoista.)

Ja pitää vielä painottaa, että linnut ovat läheisempää sukua matelijoille kuin nisäkkäille, mutta siitä huolimatta mielestäni pitäisi erottaa omaksi luokakseen. Nelilokeroinen sydän on kehittynyt tasalämpöisyyden niin vaatiessa kolmilokeroisesta. Ja tämä vuodatus johtuu vain amerikkalaisista(?) Suomessa linnut ovat oma luokkansa. (Ja kaiketi muuallakin, koska lintujen luokka on Aves ja matelijoiden Reptilia.)

Sitten taas evoluutioteorioista, tai kehitysopeista. Olen ehkä liian hyväuskoinen evoluutioteoreetikoksi, siinä hommassa ehkä eniten tulosta tuottaa suhteellisen skeptiset ihmiset, jotka kyseenalaistavat jo tunnetun tiedon. Hauskaa on välillä ajatella, että jos olisin elänyt 1800-luvun alussa ja olisin mies, minä olisin voinut nauraa Lamarcille ja keksiä evoluutioteorian Darwinin sijaan. Niin vaikea on kuvitella, ettei tietäisi mitään perinnöllisyydestä tai evoluutiovoimista. Ja kun ihmisillä ei ollut samaa tietämystä asioista mitä meillä on, oli jumalaan ja luomisteoriaan turvallista uskoa, samalla tavalla kuin minusta on turvallista ja mukavaa uskoa synteettiseen evoluutioteoriaan. Älykkään suunnitelman teoria (IDT) on herättänyt minutkin kyseenalaistamaan evoluutioteoriaa (sääli vain, että mitä enemmän olen lukenut artikkeleja teorian puolesta ja vastaan, sitä enemmän pidän synteettistä evoluutioteoriaa totena). Ja myönnetään, jos en opi kyseenalaistamaan tämän päivän totuuksia, minusta ei voi tulla hyvää tutkijaa.