Okei, taas vähän paha otsikko asiaan nähden. Nyt ei kaipailla "oikeaa" vauvaa, (ei edes veljenvauvakuumetta) vaan koiravauvoja. Tälläiseen ei ole vain mahdollisuutta ainakaan kolmeen vuoteen, toivottavasti pidempäänkin. (Selvitellään taas hiukan, toista koiraa en voi ottaa ennen kuin Frodosta aika jättää, eikä toista koiraa tule ennen kuin pääsen reissaamaan enemmän maailmaa. Jos nyt pääsen kuitenkin syksystä opiskelemaan, menee muutama vuosi siellä, sitten vaihtoon ehkä vuodeksi. Ja niin valitettavaa kuin se onkaan, fakta on, ettei Frodo todennäköisesti tuossa kolmea vuotta kauempaa tule pyörimään. Sekin saattaa olla vain turhaa toivetta.)

Mutta hehkutellaan vauvoilla nyt hetki vielä kuin voidaan; eli nyt olen saanut rajattua (hetkeksi) seuraavan rodun kolmeen vaihtoehtoon.

1. Kääpiö/toyvillakoira.Toy voisi olla oikeasti vähän liian "lelu" mutta olisi niin herkku!

2. Welsh Corgi Pembroke. Toi noiden luonne on iskenyt minuun hyvin, ehdottomasti vaihtoehtona pysyä tässä rodussa.

3. Pomeranian. Toyvillistä kammottavampi sohvakoira, joka vain olisi niin herkku. Tämä ei kyllä varmaan tule toteutumaan, vähän liian "turha" koira. Mutta älyttömän söpöjä ja herkkuja, olen vain ehkä liian äiti (:S)

Rotukoira näyttäisi siis olevan hankinnassa, enkä käsitä miksi. Minua ei näyttelyt kiinnosta liikaa, tai menisin näyttelyihin kasvattajan niin halutessa. Mutta miksi en ole hankkimassa sekarotuista, joka olisi A. paljon halvempi, B. todennäköisesti terveempi ja C. myös pitkäikäisempi.
Rotukoirilla on kuitenkin aika "varma" käyttäytymismalli, eli koirat ovat melkoisella todennäköisyydellä rotukuvauksensa mukaisella tavalla varautuneita, iloisia tai haukkuvia.. Haluaisin kuitenkin adoptoida löytökoiria (kamalaa mitä elämän suunnittelua jota ei saisi tehdä) mutta vasta sitten kun LAPSENI ovat muuttaneet pois kotoa, tai ovat about saman ikäisiä kuin itse olen nyt. (Minähän sanoin, en saisi suunnitella näin paljoa elämääni, keskitytään nyt vain siihen lapsien isän löytämiseen, sitten huolehditaan muusta.)

Eli siis, noita ehtii miettiä, ja saahan sitä haaveilla.. 5 yötä enää!